Kilpajuoksua niittokoneen kanssa. Jotain sain onneksi kattilan pohjalle.
Usein käy näin...Viimekesänä päätin, että tänäkesänä värjään lankoja. Lupiineilla ainakin. No, enpäs kerenny niitä saamaan, kukkivat nopeesti, eikä niitä meidän hoodeilla edes paljon kasvakkaa. Hautasin sen idean ja vasta kesäloman lopussa, selaillessani facea, tuli taas eteen kuvia värjätyistä langoista. Katselin meidän pihamaata, josko jotain kasvia sieltä vois nyhtää kattilaan. Eipä löytynyt mitään. Kuuma kesä ja meidän mäntyinen metsätontti on niin köyhä, ei edes rikat siinä kukoista.
Isännälle tätä valittelin, kenelleppäs muulle. Kerroin millä kaikella kasveilla, puilla ja sienillä värjäystä voisin kokeilla. Samana iltana sainkin sitten puoliämpärillistä lepän kuoria. Onnellisena saaliista, laitoin kuoret veteen likoamaan yön yli. Aamulla keittelin pari tuntia kuoria, liemen siivilöinti ja langat kattilaan.
 |
Lepänkuori
|
Lankana alunalla esiputetettu valkoinen Novitan nalle. Tunnin keittelin, lämpöä 80-83°C. Tuollainen vaaleanruskea langasta värjäytyi. Olisinpa vaan malttanut liottaa kuoria kauemmin. Väri olisi ehkä ollut tummempi.
Seuraavana piti mesiangervo, sitähän on, siis oli joka paikassa. Paikallinen niittokoneen omistaja oli tehnyt työnsä tunnollisesti, ei sitten mitään jäjellä. Ei muuta kuin pyörä alle ja sivuteille gruisailee. Saaliiksi 15 km pyöräilystä saimme puolisen ämpäriä kultapiiskua. Tämä piiskulaji kasvaa harvakseltaan tienvarsilla. Keräsimme ainoastaan kukkalatvat talteen. Näitä liotin muutaman tunnin ja keitin reilun tunnin.
 |
Kultapiisku
|
Lankana 100g esipuretettu Novitan Venla, luonnonvalkoinen. Piiskua n. 400g Keittoaika tunti ja lämpöä n 70°C. Annoin langan jäähtyä liemessään seuraavaan päivään. Huuhteluveteen hiukan etikkaa. Jostain luin, että merivesi kirkastaa värejä. Enpä keherannu lankojeni kanssa lähteä uimarannalle, joten tein itse heittämällä pussista puoli kourallista merisuolaa huuhteluveteen.
Kultapiisku värjäsi kauniin keltaista lankaa ja liemeen jäi vielä runsaasti väriä toisellekkin vyyhdille. Tämän jälkiliemen pH:n säädin soodalla. Kahdella kukkurallisella teelusikalla pH muuttui neljästä seitsemään. Samalla langan hiukan harmahtava keltaisuus muuttui kirkkaammaksi. Keitin lankaa vain 1/2 tuntia ja nostin langan n.70°C puhtaaseen veteen, jossa keitin vielä n. 20min. Annoin jäähtyä liemessään seuraavaan päivään. Huuhtelu samoin kuin edellisessä.
 |
Kultapiisku jälkiväri
|
Vähemmäällä vaivannäöllä löytyi rannalta järviruokoa. Leikkasin ruo´oista vai röyhyt mykaan. Puoli ämpärillistä tiukkaan pakattuna. Liotusta tunnin verran ja keittoa reilu tunti.
 |
Järviruoko värjäys
|
Lanka esipuretettu luonnonvalk. Venla, 100g. Tunnin keitto n. 80°C. Väriliemessä seuraavaan päivään. Huuhtelu etikka ja merivesi. Kaunista vihreää, luonnossa aavistuksen tummempaa kuin kuvassa. Jälkiliemeen jäi runsaasti väriä jäljelle.
Kultapiiskun ja meriruo`on liemet yhdistin suhteessa 1:1. Liemestä tuli tosi sakkaista, johtuneeko tuosta kultapiiskun pH:n säädöstä.
 |
Järviruoko/kultapiiskuseos
|
Lankana Gjestal Maija 50g, puretuksen tein samaan aikaan värjäyksen kanssa. Sakkaisesta liemestä huolimatta lanka värjäytyi voisiko sanoa kullanvihreäksi. Tämä on varmaan juuri sellainen väri mitä ei toista kertaa onnistu saamaan.
Lepänkuoren jälkiliemellä värjäsin vielä 50g luonnonvaalea Heriage sukkalankaa ja vielä sama liemi höystettynä erittäin vanhalla kurkumapussin lopulla. Tähän soppaan samaa Heritage lankaa 50g ja valkoista Steppiä 50g. Kaikki langat olin esipurettanut.
 |
Vasen lepänkuoren jälkiväri, keskellä ja oikealla liemeen lisätty kurkuma
|
Tänäkesänä/syksynä värjään velä jotain punaista. Verihelttaseitikkejä ei ehkä tielleni osu ja juuri siksi onkin laittanut krappijuuritilauksen vetämään plus viinikiven, joka minulta näissä värjäyksissä puuttui.