Leivontablogiksi sivuni ei ole muuttumassa, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Halusin antaa teille kesän kunniaksi ohjeen kakusta jota en ole muuten kuin itse tehtynä saanut.
Tämä on siis Kaurapuuroa talon tapaan.
Ohjeen kirjoitin talteen joskus reilut kakskytvuotta sitten ilmestyneestä Kotipuutarha lehdestä ja siitä asti tämä on ollut jokaisen kesän odotetuin herkku.
Ohje menee näin:
1 dl ruokaöljyä
6 dl isoja kaurahiutaleita (Elovena isokaura)
sekoita nämä keskenään
3 rkl vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
hivenen suolaa (n. 1/3 tl)
sekoita nämä keskenään.
3 munaa
2 1/2 dl sokeria
vaahdota nämä ja lisää vaahtoon vehnäjauho/leivinjaujeseos ja lopuksi varovasti käännellen kaurahiutale/öljy seos.
Levitä taikina leivinpaperilla päällystetyn uunipellin päälle ja paista 225C n. 10-12 min.
Nosta pohja papereineen pöydälle jäähtymään.
Pohjaa kannattaa irrotella paperista veitsellä tai lastalla kun se on vielä hiukan lämminta.
Leikkaa jäähtynyt pohja kahteen osaan (eikä haittaa vaikka nostovaiheessa halkeilee useampaankin palaseen), täytä väli kermavaahdolla ja halkaistuilla mansikoilla.
Kermaa käytän 4-6 dl ja makeutukseen tav.sokeria ja vanilijasokeria, mansikoita 1-2 litraa.
Mukavaa makua saa myös, kun ennen kermavaahtokerrosta sivelee pullasudilla pohjaan lemon gurdia.
Mansikkaista viikkoa kaikille!
sunnuntai 26. heinäkuuta 2015
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
Kalkkimaalailua
Kesälomareissu suuntautui eteläiseen suomeen, kohteena Tammisaari ja Hanko. Hävettää myöntää, mutten ole aikaisemmin näissä paikoissa käynyt. Tyypilliseen tapaan vettä ja tuulta riitti, eikä nämä varmasti ihanat kesäkaupungit näyttäneet parasta puoltaan.
Fiskarsin ruukin alue koluttiin ja käytiin tietenkin antiikkimarkkinoilla. Markkinoilla oli tuote-esittelyssä (kaiken muun lisäksi) måla&more:n Annie Sloanin kalkkimaalit. Nyt en voi ikävä kyllä tarpeeksi hehkuttaa kuvin enkä sanoin, siis, mikä maali! Just sellainen, vanhahtava, puuterinen maalausjälki. Voi maalata mitä vaan ja mikä parasta, ei vanhan maalin poistamista.
Mukaan lähti kaksi desin purkkia kalkkimaalia ja isännälle Rekolan panimon olutta (pitihän kuskinkin jotain saada).
Eihän desin purkilla pitkälle pääse joten maalauskohteeksi otin puutarhasta valkoisen metallipenkin. Maalaus tehdään keinokuitusiveltimellä ja lopullinen kuivausaika on vuorokausi.
Aika hyvinhän maali riitti, vaikka noita kukkasia en jaksanut oikein kärsivällisesti sutia. Maalin väri Provence...ihana, ihana. Toinen purkeista on valkoinen, sen käyttökohdetta en ole vielä päättänut, jotain pientä ja sievää kuitenkin.
Tätä maalia tulen takuulla hankkimaan lisää. Netin kautta maalia voi helposti tilata, mutta varmin konsti on etsiä lähin jälleenmyyjä ja käydä paikanpäällä värejä ihastelemassa.
Niin, siitä reissusta vielä. Yksi paikka, minne olin myös pitkään haaveillut pääseväni, Kasvihuoneilmiö. Oletteko käyneet? Mieletön ilmiö, mahtavaa hallittua kaaosta koko kauppa, tykkään just tuollaisesta, ei niin steriilistä myymälämiljööstä.
Näkymä, kun sisään astuu. Olisin viettänyt siellä koko päivän, jos vaan olisi isompi auto ja pulleampi lompsa :)
Tällainen patiogrilli lähti mukaamme. Onneksi siitä sai piipun irroitettua, muuten ei olisi takakonttiin mahtunut.
Kulttuurinähtävyydet jäi kelien takia vähemmälle, rannoilla ja linnanraunioilla kuitenkin käytiin.
Asiasta arkisempaan, loman ensimmäinen jakso olis sitten huomenna lusittu ja sitä ennen olin sen käsileikkauksen takia pois töistä puolitoista kuukautta, eikä se vieläkään vääntämistä eikä kantamista kestä. Nilkkasukkia oon kutonut sellaiseen rauhalliseen tahtiin, etten ainakaan sillä kättä lopullisesti pilaa. No, ehkä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu ja laitan joskus kuvia sukista jotka aurajuusto-oksennus sukiksi nimesin...kylläkin ihan vaan langan värin takia.
Palaillaan taas!
Fiskarsin ruukin alue koluttiin ja käytiin tietenkin antiikkimarkkinoilla. Markkinoilla oli tuote-esittelyssä (kaiken muun lisäksi) måla&more:n Annie Sloanin kalkkimaalit. Nyt en voi ikävä kyllä tarpeeksi hehkuttaa kuvin enkä sanoin, siis, mikä maali! Just sellainen, vanhahtava, puuterinen maalausjälki. Voi maalata mitä vaan ja mikä parasta, ei vanhan maalin poistamista.
Mukaan lähti kaksi desin purkkia kalkkimaalia ja isännälle Rekolan panimon olutta (pitihän kuskinkin jotain saada).
Eihän desin purkilla pitkälle pääse joten maalauskohteeksi otin puutarhasta valkoisen metallipenkin. Maalaus tehdään keinokuitusiveltimellä ja lopullinen kuivausaika on vuorokausi.
Aika hyvinhän maali riitti, vaikka noita kukkasia en jaksanut oikein kärsivällisesti sutia. Maalin väri Provence...ihana, ihana. Toinen purkeista on valkoinen, sen käyttökohdetta en ole vielä päättänut, jotain pientä ja sievää kuitenkin.
Tätä maalia tulen takuulla hankkimaan lisää. Netin kautta maalia voi helposti tilata, mutta varmin konsti on etsiä lähin jälleenmyyjä ja käydä paikanpäällä värejä ihastelemassa.
Niin, siitä reissusta vielä. Yksi paikka, minne olin myös pitkään haaveillut pääseväni, Kasvihuoneilmiö. Oletteko käyneet? Mieletön ilmiö, mahtavaa hallittua kaaosta koko kauppa, tykkään just tuollaisesta, ei niin steriilistä myymälämiljööstä.
Näkymä, kun sisään astuu. Olisin viettänyt siellä koko päivän, jos vaan olisi isompi auto ja pulleampi lompsa :)
Tällainen patiogrilli lähti mukaamme. Onneksi siitä sai piipun irroitettua, muuten ei olisi takakonttiin mahtunut.
Kulttuurinähtävyydet jäi kelien takia vähemmälle, rannoilla ja linnanraunioilla kuitenkin käytiin.
Asiasta arkisempaan, loman ensimmäinen jakso olis sitten huomenna lusittu ja sitä ennen olin sen käsileikkauksen takia pois töistä puolitoista kuukautta, eikä se vieläkään vääntämistä eikä kantamista kestä. Nilkkasukkia oon kutonut sellaiseen rauhalliseen tahtiin, etten ainakaan sillä kättä lopullisesti pilaa. No, ehkä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu ja laitan joskus kuvia sukista jotka aurajuusto-oksennus sukiksi nimesin...kylläkin ihan vaan langan värin takia.
Palaillaan taas!
torstai 2. heinäkuuta 2015
Ennen ja jälkeen
Edellisessä postauksessani lupailin kuvia meidän heinäseiväsbrojektista.
Pihasaunan valmistumisesta saakka olemme kaivanneet grillipaikan ympärille jotain tuulen/näkösuojaa. Viimesyksynä istutettiin tuijia, mutta eihän ne heti riittävää suojaa tuo ja kun paikka on metsän keskellä, ei oikein valmiselemettiaidat kiinnostaneet.
Kaikeksi onneksi ystäväni tyhjenteli samaan aikaan ulkorakennuksia ja kysyinkin,olisiko hänellä yhtään heinäseipäitä myydä. Oli niitä muutamia, mutta tulla varmuudenvuoksi hakemaan kärryllä....niitä oli sitten 156 kpl, eli kaksi kärryllistä näitä unelmia ja aivan pilkkahintaan. (kiitti Sanna)
Piti niitä sitten monenlaiseen asentoon kokeilla, vaakaan, pystyyn, risuaidaksi, ym. Tämä lyhenetty pystymalli tuntui parhaalta, ei liian korkea, mutta sopivan suojaava kun istuu.
Näkösuojan eteen istutettiin alppiruusuja, pensasmustikkaa, alppikärhöä, saniaisia ja pari koivuangervoa, reunat viimeisteltiin turveharkoilla.
Istutusalueeseen jätettin mahdollisimman paljon metsänpohjaa, vain istutuskuopat siistittiin katteella.
Turveharkkoja lisätään vielä myöhemmin tuonne tuolien taakse, samoin tuohon katkaistun männyn päähän pitäis kehitellä jotain.
Samaisessa seiväslastissa tuli myös tällaisia kärryn rattaita kaksinkappalein.
Tässä vielä kuvaa ennen ja jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)